|
Kirjoittanut Jukkis
|
|
18.06.2008 |
Hivenen kyynisesti alan suhtautua ympäristööni. Tiedä sitten, koostuuko ympäristö todellakin vähemmän välkyistä ihmisistä, vai alanko muuttumaan itse jonkinlaiseksi ihmisvihaajaksi. Olkoon tämä päiväkirja yhdeltä tuntemattomalta päivältä kesällä 2008.
|
Bussi pohjoisesta |
 |
Mitä se on se suomalaisuus? Lauma ihmisiä joiden ainoa elämäntarkoitus tuntuu olevan elää kuin isoisänsä. Historia, ilmasto, pimeät vuodenajat ja heikot vaikutusmahdollisuudet ovat luoneet kansanluonteen, joka muistuttaa lähinnä traumaattisten kokemusten uhreja. Kaikki uusi nähdään epäilyttävänä ja vaistomaisesti vastustetaan kaikkea jo periaatteenkin takia. Piintynytkin kansanvalistaja lyökin jossain kohtaa hanskat tiskiin tuskastuneena ja toteaa vanhat sukupolvet menetetyiksi junttiudelle ja taantumukselle. Nuorissa on tulevaisuus sanoo hän, huomaamatta, että viimeiset sata vuotta on toivo samalla tavalla pantu nuoriin – turhaan. Pesunkestävä metsäläisyys kun elää sukupolvesta toiseen kuin iilimadon lailla tarttunut meemi, joka ei suostu kuolemaan. Onneksi on sentään kesä joka tuo hetkellistä lievitystä ikäviin ihmisiin.
|
Perfomanssi |
 |
Kesä tuo kaduille kulttuurin. Täysin lahjattomat itseään munaavat taiteilijat seisovat kulmilla yrittämässä saada kolikoita käydäkseen Alkossa ennen sulkemisaikaa. Esitys on luonnollisesti joko täysin kaistapäinen tai sitten muuten vaan huono. Eikä esiintyjiä voi parhaalla tahdollaankaan kuvata mitenkään tasokkaiksi. Toisaalta, eipä ole yleisökään miten erityisen välkkyä. Näitä tuntuvatkin seuraavat dementoituneet huru-ukot tai räkättävät pikkupojat. Kai sitä sitten täytyisi pitää kunnioitettavana, että joku edes yrittää piristää päivää, jos ei muuta niin nolaamalla itsensä. En tajua miksi itselleni tulee aina silmiin tyhjä katse kun katuelämää seuraa, ja sen kummia ilmiöitä.
|
Nimimerkillä erikoistuntija
|
|
Jotenkin tuntuu, että sen jälkeen kun Google keksittiin, on jokainen valopää yrittänyt esiintyä parempanakin professorina nimimerkkinsä takaa. Pari sivistyssanaa ja copypastaus wikipediasta ja johan luulee, että menee läpi, että on tässä kalliita hienostokouluja käyty. Sitä en tiedä miten nämä onnettomat taunot aina rupeavat kinaamaan kanssani ja miten kinausasteelle ylipäätään joudutaan. Sen tiedän, että pitäisi sanoa että internetin anonyymiys on hieno juttu, mutta se mahdollisuus ei tosiaan tuo ihmisen parhaita puolia esille. Trollailun, inttämisen ja provot vielä tajuaa, mutta ei sitä että toinen yrittää esiintyä viisaampana kuin onkaan. Vedättäminen on ikävä temppu, jossa pyritään murtamaan toisen itsetunto esiintymällä itseään parempana – mukamas sivistystä saaneena. Ihan kuin tässä maassa oikeasti sivistyneet ihmiset ylipäätään tulisivat kinaamaan jonnekin internetiin. Toisaalta sen täytyy kertoa itsestänikin jotain, kun alkaa tulla tollomagneetiksi, joka vetää näitä puoleensa. Mutta kyllä se silti ärsyttää.
|
Huoltomiehen kanssa jutustelu (ainoa tosi juttu tässä kirjoituksessa)
|
|
Urbaanissa ympäristössä parvekkeeni alla oleva nurmikkoläntti on muuten viimeinen kosketukseni luontoon. Siinä nokkivat tosin vain lokit aamuisin matoja, joten heikoissa on minunkin luontokosketukseni. Sanomattakin on selvää, että tästä typerästä läntistä on tullut mitä tärkein. Koetankin turhaan pysäyttää taloyhtiön pestaaman huoltomiehen, joka lähestyy ainoaa keidastani uhkaavasti ruohonleikkuri tanassa.
- Ei sitä hei kannata nyt ajaa kun ei ole viikkoihin satanut ja on pitänyt kovaa hellettä. Jos sen ajaa, se palaa koko nurmikko ja on loppukesän ruskea ja kulottunut.
- Jaa, en mää vaan tiedä? Mää vaan ajan näitä kun työkalenterissa lukee.
- Mutta se palaa, se kuolee jos sen nyt ajaa. Odota edes sateita tai vähintään se pitäisi kastella heti ajon jälkeen.
- Ai jaa? Ei mun työmääräyksessä mitään kastelua ole. Ajo vaan. Ei niitä kai saakaan kastella pohjaveden takia.
- No jo on perkele. Se on palanut jo aiempinakin kesinä saman välinpitämättömyyden takia. Eikö nyt kellään leikkaa sen vertaa, että siirtäisi ajoa vasta sateen jälkeen. Maksanko tosiaan siitä, että te käytte polttamassa mun nurmikkoni karrelle joka kesä?
- Mää en hoida näitä laskutusasioita ollenkaan, mää vaan ajan näitä.
Mikään järkipuhe ei tehoa vaan ruohonleikkuri armotta käynnistyy. Loppukesän parvekkeella istuen onkin tapansa mieli musta. Edessä aukeaa lohduton näkymä kuin suoraan jostain Gobin autiomaasta. Yleensä heti sen jälkeen kun ruohikko on palanut keltaiseksi, alkaakin sitten loppukesän kestävä sadekausi.
Hyvää kesää kaikille!
|
|
|
